Change 1/Change - Issue 1 (1994-05)(Seventh Sign).adf/txt/Ajattele globaalisesti

Text File | 2022-11-05 | 10KB | 148 lines

            AJATTELE GLOBAALISTI, TOIMI PAIKALLISESTI (ULTRA 4/92)


 Meidän on tarkasteltava asioita kokonaisvaltaisesti, eri puolilta, ja
 kuunneltava myöskin erilaisen näkökulman samoihin asioihin omaavia
 ihmisiä. Tämä merkitsee nöyrtymistä sekä omasta itsekkyydestä ja
 ylpeydestä luopumista. Joskus vaikeneminen on kultaa. Meidän on
 kuunneltava enemmän. Viisautta ja totuutta etsiessämme meidän on
 syytä muistaa, että kysymys on ennenkaikkea totuudesta, eikä omasta
 valinnastamme, ja siitä, mikä meitä eniten miellyttää. Etsinnässämme
 meidän tulee aina olla itsellemme vilpittömiä, rehellisiä ja avoimia.
 On myös terveellistä myöntää erehtyneensä, eikä vetää mitään kaikki-
 tietävän roolia. Kaikki me erehdymme joskus, joka ei virheitänsä myönnä
 rakastaa itseään enemmän kuin totuutta.
  Jos lähdet etsimään totuutta, et voi odottaa löytäväsi kaikkea yhdessä
 hetkessä. On sinun asiasi, miten syvältä tahadot totuuden maaperää kaivaa.
 Tyydytkö heti ensimmäisiin nyrkkisäännön omaisiin helppoihin vastauksiin
 vai haetko syvällisempää oivaltamista, perimmäisiä vastauksia.
  Jos olet "liian utelias" totuudenetsijä, kohdistetaan sinuun jossain
 vaiheessa syyllistävää hyssyttelyä "ei meidän sellaisia tarvitse tietää"
 -ihmisten taholta. Mutta älä alennu noudattamaan tällaisia kirjoittamatto-
 mia lakeja, muiden mielipiteitä. Vaan tutki rauhassa. Epäile, kysele
 ajattele!

 Globaalinen eli kokonaisvaltainen ajattelu on tie heränneeseen tietoisuu-
 teen ja tajunnan laajenemiseen. Sinun ei tarvitse kulkea laput silmillä
 yhden mielipiteen (="totuuden") orjuuttamana. Sinä olet vapaa, ihminen ja
 vastaat itse elämästäsi ja "kustannat itse omat tutkimusmatkasi".
  On sinun valintasi, tahdotko nähdä koko seinän, vai ainoastaan yhden
 tietyn kohteen tai pisteen seinällä (seinä on tässä yhteydessä vertauskuva
 totuudesta). Kaikki näkevät saman seinän, mutta kaikki kuvailevat sitä
 hieman eri tavalla ja eri sanoilla, henkilökohtaisen kokemuksensa ja sie-
 lunsa yksilöllisyyden perusteella, mutta silti kaikkien kuvaukset ovat
 oikeita, oivallukset vain vaihtelevat. Tämä ensimmäinen perustotuus sinun
 on hyväksyttävä ennen kuin lähdet etsimään, sillä muuten saatat eksyä
 ja joutua päästäsi pyörälle. Ja ajattele, että eihän seinä (=totuus)
 kuitenkaan suutu tai muutu miksikään, vaikka se nähdään ja kuvaillaan
 hieman eri tavalla. Seinä on vakio, se on sama!
  Myös se on sinun asiasi, näetkö tai tahdotko nähdä asiat laajalta vai
 suppealta näkökannalta. Suppea näkökanta voi olla enemmän tuttu ja
 turvallinen, laaja näkökanta koko avaruudessaan saattaa aluksia tuntua
 ahdistavalta, kaikkinielevältä ja pelottavan suurelta. Aina aluksi
 ihmistä pelottaa kaikki tuntematon. Mitään syytä pelkoon ei silti tarvitse
 olla. Kaikki ns. "yliluonnollinen" leimataan mieluusti, asiaa edes tutki-
 matta, Saatanan vehkeilyksi. Näin säästytään paljolta päänvaivalta, tutki-
 miselta ja ajattelulta kun uusi uusi ja tuntematon asia voidaan turvalli-
 sesti sulloa vanhaan iänikuiseen lokeroon. Ihmisellä on pakottava tarve
 lokeroida kaikki, jopa Jumala, joka sentään on Kaikkivaltias. Nykyisessä
 kristikunnassa syyllistytään paljon "Jumalan pienentämiseen ja Saatanan
 suurentamiseen".
  Jokaisella elävällä sielulla (=ihmisellä) on asioihin yksilöllinen näkö-
 kulma, mutta yhteistä on näkulmien yhteys, josta on rajat poistettu, joka
 on kokonaisvaltainen (varsin abstrakti ja määrittelemätön) näkökulma.
 Kaikki-Totuus, joka on kaikkien summa (ei sekoitus), "tosiolevainen"
 todellisuus jne.
  Muista, että "itse totuuskin saa värinsä puhujan mielenlaadusta" (G.Eliot)
 Totuutta voidaan "värittää" eri väreillä, sille vääryyttäkin tehden. Sitä
 voidaan mustamaalata, kaunistella tai vääristellä. Niinkuin vanha kansa
 sanoo: väittää korppia valkoiseksi!
  Todellisuus ei tietenkään ole vielä sama kuin totuus. Erilaisilla ihmi-
 sillä on erilaisia todellisuuksia, jotka he ovat rajoikseen luoneet ja
 jotka he kokevat eri tavoin. Älä jää pelkkään todellisuuteen totuutta
 etsiessäsi. Ja muista, että sanat eivät voi totuutta muuttaa. Sanat ovat
 sanoja, totuus on totuus, eikä se pala tulessakaan.
  Jeesus Kristus sanoi: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti
 olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus
 on tekevä teidät vapaiksi. - Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te
 tulettte todellisesti vapaiksi". (Johannes 8:31, 32, 36)
  Apostoli Paavali puolestaan kirjoitti: "Vapauteen Kristus vapautti meidät.
 Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden
 ikeeseen". (Galatalaiskirje 5:1)
  Tähän yhteyteen sopii vielä mainiosti Montaignen aforismi "Valehteleminen
 sopii orjille, totuudenpuhuminen vapaille".
  Ihminen, joka valehtelee, ei voi ymmärtää totuutta, vaikka hän löytäisi-
 kin sen. Tällainen ihminen tahraa totuudenkin ja kietoo sen valheisiin,
 kunnes joutuu niittämään katkeran sadon siitä, mitä on kylvänyt. Valehte-
 lija tuhoaa koko ajan omaa sisintää ja psyykeään, antaessaan valheiden
 rikkaruohojen versoa sydämessään. Lopulta rikaruohot tyystiin tukahduttavat
 kaiken jalon ja kauniin ja totuudellisen tuon ihmisen sisimmästä, ja täl-
 löin ihminen on henkisesti kuollut, ja tuosta alingosta on miltei mahdo-
 ton nousta. Muista: Totuus tekee vapaaksi, valhe orjuuttaa!
  Kokonaisvaltaisuus, ja minä puhun nyt ajattelusta, yhdistää.
 Yksilöllinen näkökulma puolestaa erottaa, ainakin näennäisesti. Kumpi on
 tärkeämpää: yhteys vai erotus ? Veljeys vai vihollisuus ?
 Meidän on valittava, teemmekö erilaisuudesta rikkauden vai riidan, kuten
 aluksi totesimme. Yhdistääkö meitä yksilöllisyyden rikkaus vai erottaako
 meitä erilaisuuden riita ? Tahdommeko olla kaikki pomoja vai tasapäis-
 tämmekö kaikki ? Vai peräti siedämmekö ja rakastammeko toisiamme henkilö-
 kohtaisesti, mutta henkilöön katsomatta.. ?

 Riita on sodan isä. Saatana on riitojen isä. Saatana on myös valheen isä
 (Johannes 8:44). Mutta Jumala on totuuden isä ja rauhan isä. Jumala on
 rakkaus (Johannes 17:17, Filippiläiskirje 4:7 ja 1, Johanneksen kirje 4:8)
  Tahdon ottaa asioiden näennäisestä ristiriitaisuudesta ja siitä johtuvista
 oppiriidoista, erilaisten näkemysten luomista dogmisolmuista, vielä yhden
 esimerkin, jonka toivon nöyryydellä puhuttulevan sinua.
  Meillä on Raamatussa neljä evakeliumia, kaikki keskenään hieman erilaisia
 näkökulmia samoista ihmisistä, asioista ja tapahtumista. Kumpi on tärkeäm-
 pää eroavaisuus vai yhtenäisyys ? Se, etsitkö evankeliumista risti-
 riitaisuuksia vaiko yhteneväisyyksiä, kertoo sinunluonteesi laadusta. Tah-
 dotko saarnata riidan halusta vai rakkaudesta ? Kumpi on tärkeämpää:
 Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen erilaiset (yksilölliset)
 näkemykset vai yhteinen päähenkilö Jeesus Kristus ? Kumpiko on kes-
 keisempää: kirjoittajien näkemyksien yksilöllisyys vai evankeliumien
 kokonaisvaltainen sanoma, asia ? Voit aina takertua yksityiskohtiin, kunhan
 se ei muodostu sinulle itsetarkoitukselliseksi "pilkuntarkkailuksi", vaan
 osaat hyväksyä asiat myös laajemmalta kannalta, koko värien kirjona, ja
 osaat hyväksyä myös muiden erilaiset näkemykset näihin asioihin.
 Kirjaimellinen fundamentalismi voi ääripäässään olla melkoista sokeutta,
 ja se voi tehdä kokonaisuudelle väkivaltaa. Sillä, jos tarkastelee
 asioita koko ajan liian läheltä ("nenä seinässä kiinni"), ei näe
 konaisuutta, joka kuitenkin on tärkein. Kristikunnassa tarvitaan enemmän
 oikeanlaista, rakkaudellista, suvaitsevaisuutta. Tuomitsemismentaliteettia
 on aivan liikaa. Se ei vedä ketään puoleensa, vaan sulkee jyrkkyydellään
 monet heti oven taakse, kenties ainaisesti. Siinä sitä sitten istutaan
 ja ihmetellään uusissa ja kauniissa ja kalleissa seurakuntaloissa, että
 "miksi ihmiset ei tule tänne". Nykyinen kristikunta on liian sisäänpäinkään-
 tynyt, tekopyhä ja rakkaudeton. Et saa ketään puolellese tuomitsemalla
 hänet, vaan rakastamalla häntä niin kuin itseäsi. Rakkautta tämä maailma
 kaipaa. Siitä ei milloinkaan puhuta tarpeeksi, ja jos puhutaan, niin
 puhutaan arkipäiväisenä ja liian itsestään selvänä fraasina. Rakkaus on
 pyhä!

 Toinen asia, mistä kristikuntaa kritisoisin, on käsitteiden "Kristus
 meissä" ja "Kristus meidän puolestamme" tajuamattomuus. Käsite "Kristus
 meissä" (Gal. 2:20) on avain suurempaan ymmärrykseen kristuksesta ja
 ihmisestä ja yleensäkin elämästä. Vasta kun tämän ymmärrämme, voimme
 tajuta, mitä "Kristus meidän puolestamme" tarkoittaa.
 Ja kun me taas sen ymmärräämme, niin voimme miettiä, otammeko Kristuksen
 alas ristiltä, vai vieläkö riiputamme häntä siellä. Vieläkö säilytämme
 syntitaakkamme ja väärintekomme hänen kannettavakseen? Vieläkö iskemme
 lisää nauloja ja pistämme lisää keihäällä reikiä hänen ruumiiseensa?
 Haluammeko tehdä mitä vain ja kaataa sitten kaiken hänen kannettavakseen?
 Vai haluammeko itse korvata virheemme ja ottaa Kristus ristiltä alas?
 Tahdommeko kärsivän Kristuksen muuttuvan voittavaksi Kristukseksi?
 Se riippuu meistä itsestämme, jokaisen ihmisen itsenäisestä näkökulmasta
 Golgatan mysteeriin. Voisimme jo viimeinkin ottaa itse omat ristimme
 kannettavaksemme, seurata mestari viitoittamaa tietä ja vaeltaa niin kuin
 Hän vaelsi ? Pyrkikäämme siihen, että Kristus meissä voisi sanoa: Minä
 olen tie, totuus ja elämä!
  Saksalainen runoilija ja mystikko Angelus Silesius sisäisti ja tajusi
 loistavasti nämä asiat. 1677 kuollut Silesius kirjoittaa mm. seuraavaa:
 "Jos tuhat kertaakin sais Kristus maailmahan, / mut ei sun sydämees, sä
 jäisit valtaan Pahan".
  "Ei risti Golgatan sua saata vapahtaa / sun täytyy rinnassas se itse
 rakentaa".